Avioliitosta

Elise laivalla 2_edited.jpg
Viimeaikoina olleessa avioliittokeskustelussa en ole lausunut julki kantaani koska en ole kokenut sitä tarpeelliseksi. On myös mennyt aikaa käsitellä ajatuksiani. Kuitenkin olen seurannut asiaa vähän ymmälläni, Nyt haluan kumminkin kertoa ajatuksistani. Itse olen elänyt läpi yhden onnelllisen avioliiton säilyttäen onnellisuuteni. Olen siitä ja puolisostani hyvin onnellinen. Puolisoni oli ja on yhä rakkain ihminen ketä olen kohdannut. Olen ensimmäiseltä koulutukseltani teologi ja sen kautta olen joutunut ja saanut miettiä asioita varmasti enemmän kuin muuten olisin. Kutsumukseltani olen vapahtajani Jeesuksen Kristuksen palvelijatar, siellä missä kuljenkin.

Ensimmäinen asia mikä avioliitossa ja sen solmimisessa minua häiritsi oli ammatilliseti se, että pastorina tyypillisin asia mihin mihin minut yhdistettiin oli häät ja hautajaiset. Urani aikana olin yhtä paria siunaamassa avioliittoon ja ukkiani siunaamassa hautaan. En siis kokenut kirkollisten toimitusten suorittamisen olevan lähelläkään kutsumukseni keskiötä. Oli siis vähän kiusallista kun sanoi olevansa pastori niin ihmisten silmissä olin kaapu päällä kansan edessä toimittamassa sakramenttia. Minulla ei ole vihkilupaa, enkä sitä tarvitse. Työni ja kutsumukseni keskiössä on ollut Jumalan edessä oleminen ja hänen tekojensa katseleminen sekä ihmisten kohtaaminen ja läsnäoleminen heidän elämässään. Uskon yleiseen pappeuteen ymmärtäen sen niin, että jokainen kristukseen uskova on kaikissa tilanteissa kelvollinen olemaan yhteydessä Jumalaan. Ei tarvita muita välimiehiä kuin Jeesus Kristus. Tietenkin haluan olla palvelemassa ja auttamassa lähimmäisiäni uskon tiellä, mutta että ottaisin aseman heidän ja Jumalan välillä... ei. Uskon kyllä ihmisten siunaamiseen. Itseasiassa se on osa kutsumustani. Haluan olla siunaamassa kaikenlaisia ihmisiä pyytäen Jumalan voimaa ja siunausta heidän elämään.

Toinen asia mikä on minua hämmentänyt on avioliiton hengellistäminen. Monet konservativiset piirit julistavat suureen ääneen perustavan uskonsa Raamatulle ja puolustavat avioliiton raamatullisuutta. Näiden väitteiden perustat ovat vähintäänkin huterat. Raamattu ei missään kohdassa opeta vihkimistä (eikä hautaan siunaamista.) Kaikki viittaukset häihin liittyvät aivan muihin asioihin kuin itse vihkitoimitukseen. Raamattu ei siis sano ”papin aamenesta” mitään. Raamatun häät ovat siis maallisia juhlia, joita käytetään myös esikuvana hengellisissä opetuksissa. Raamatussa on kyllä aviopareja, jotka elivät keskinäisessä uskollisuudessa ja rakkaudessa joista Raamattu opettaa paljonkin ja ne koen hyvin raamatullisisksi arvoiksi. En pidä todennäköisenä, että niin suuri asia kuin avioliittoon vihkiminen voisi olla Raamatun velvoittama toimitus kun Raamattu ei siitä mitään opeta (päinvastoin kuin esimerkiksi ehtoollinen.) Uskonkin, että avioliiton ja siihen vihkiminen nousee kirkkohistoriasta. (Tähän väliin täytyy sanoa, että minun kirkkohistorian tunteminen on aika heikkoa. Siis seuraava on mun arvelua ja päättelyä vailla mitään tutkittua pohjaa.) Ajattelisin niin, että alkuseurakunta kokoontui yhteen usein ja jakoivat omaisuutensa, mutta myös elämän ilot ja surut. Oli luonnollista, että yhdessä juhlittiin uuden parisuhteen syntymistä ja vietettiin häitä. Luonnollista oli myös, että uskovat halusivat siunata toisiansa uuden kynnyksellä. Myöhemmin valta-asetelmat tulivat tärkeäksi syntyneen seurakunnan ympärillä. Keisarikin halusi tehdä kristinuskosta valtionuskonnon koska ei voinut sitä kitkeä pois. Kirkosta tuli vallankäyttäjä. Se halusi sitoa ihmiset itseensä pelastaakseen heidän sielut. Yksi hyvä keino oli, että kirkko lunasti itsellensä monopolin parisuhteen yläpuolelle. Näin ihmiset saatiin pidettyä kirkossa kun kaikki ilman kirkon siunausta olevat parisuhteet olivat syntisiä.

Itselleni tärkein atribuutti Jeesuksessa on vapahtaja. Kun hän saa minussa enemmän valtaa tulen vapaammaksi. Raamaattu sanoo myös, että vapauteen Kristus vapautti meidät. Vapautuminen ja vapahtajan seuraaminen on mulle olennaisimpia Raamatun sanomia. Siksi en halua olla tekemisissä vallankäytön kanssa. En halua sanoa ketkä saa ja ketkä eivät saa muodostaa liitoa. Raamatun edessähän ne ovat kaikki avioliittoja. Ei ole olemassa käsitettä avoliittoa Raamatussa kun ei myöskään hengellisen eliitin ylläpitämää avioliittoa. Itse haluan siunata kaikenlaisia pareja luottaen, että Jumalan siunaus vaikuttaa parasta heidän kohdallaan. Olen vakuuttunut siitä, että moralisointi ja syyllistäminen ei siihen kykene.

T: Elise Oittinen


Featured Posts
Recent Posts
Search By Tags
No tags yet.
Follow Us
  • Facebook Basic Square
  • Twitter Basic Square
  • Google+ Basic Square

Ota yhteyttä

rahab(ät)rahab.fi

 

© 2014 Rahab tuki ry.
Proudly created with Wix.com

​Yhteys Jumalaan

&

​​ihmisiin

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now